Sisällissodasta 1918 kuulee silloin tällöin tarinoita, miten tuttavat pelastivat toisiaan. Näin kävi myös Veneskoskella.
Veneskoskelainen lautamies ja maanviljelijä Oskari Kaappa pelastui punaisten pidätykseltä ja mahdolliselta teloitukselta, koska tuttu, punaisten puolella ollut mies kävi varoittamassa Kaappaa etukäteen.
Kun Honkakoskella sijainneessa punakaartin tukikohdassa oli annettu Oskari Kaapasta pidätysmääräys, lähti Kaapan tuttava varoittamaan. Mies juoksi 8 kilometrin matkan ja ennätti varoittamaan pidätyksen kohdetta ajoissa.
”Varoittaja oli juossut sen verran kovaa, että isoisäni ehti viemään perheensäkin turvaan Raukolan taloon, ennen kuin itse lähti hevosella Kankaanpäähän. Taloa jäi pitämään talon renki ja vanhin tytär. Punaiset kävivät talolla, mutta Oskari oli jo ehtinyt poistumaan paikalta.”
”Myöhemmin kylään tulivat valkoiset jotka asettivat konekiväärin Veneskosken silloisen sillan itäpäähän. Nykyisen sillan kivet olivat vielä kasalla, joten sinne sai hyvän konekivääriaseman”, kertoo pojanpoika Rauno Kaappa.
Kankaanpäähän päästyään Oskari Kaappa sai tehtäväkseen valkoisten varustehuollon järjestelyt. Häntä sanottiin myös suojeluskunnan komendantiksi. Kun rintama lähti liikkumaan, Kaappa meni mukana ja osallistui taisteluihin Laviassa, Suodenniemellä, Mouhijärvellä ja Siurossa.
Siuron taistelun jälkeen valkoinen armeija alkoi kotiuttamaan vanhempia sotilaitaan, jolloin 36-vuotias Kaappa pääsi palaamaan Kankaanpäähän.
”Kankaanpäässä isoisä toimi edelleen valkoisen armeijan palveluksessa. Täällä oli pidätyskeskus ja meillä on edelleen olemassa pidätysvihkoja, mistä käy ilmi muun muassa mistä päin pidätetyt punaiset olivat. Paljon oli esimerkiksi pirkanmaalaisia, mutta myös pohjoissatakuntalaisia. Osa pidätetyistä vapautettiin samana päivänä, osa lähetettiin Seinäjoelle.”
Komendantin toimiensa takia Kaappa joutui pitkään sisällissodan jälkeenkin vasemmiston vainon kohteeksi.
”Uskon vakaasti, että isoisäni rooli teloituksissa oli hyvin pieni, jos sitä oli ollenkaan. Hän oli lain suhteen hyvinkin tarkka mies. Juoruja ja tarinoita kulkee kuitenkin monenlaisia.”
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 24.1.2018