Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Verotiedot

Pilkkireiästä nousee samalla sekä ravintoa että terapiaa

Taivas on pilvinen, ja järvenjäällä käy pieni tuulenvire, joka pistää luut ja ytimet tärisemään. Synkästä säästä huolimatta jäälle on ilmaantunut yllättävän paljon väkeä pilkkireikien viereen käkkimään. Heidän joukossaan on Kalervo Kinnari , jonka mielestä parhaat pilkkikelit ovat vasta edessä päin. –Kunhan kevätaurinko alkaa lämmittää, silloin on paras aika lähteä pilkille. Nyt kalat pysyttelevät vielä jäykkinä paikoillaan. Keväämmällä kutuaika lähenee, ja kala lähtee liikkeelle, kokenut pilkkijä tietää. Hän on kalastanut Niinisalon Valkiajärvella pienestä pitäen. –Olen syntyjäni Joensuusta, mutta muutimme tänne Niinisaloon ollessani neljävuotias. Silloin 1950-luvulla pilkkiminen oli vielä suositumpi harrastus kuin nykyään. Aika lailla pilkkivälineet ovat niistä ajoista kehittyneet. Kinnari itse kalastaa pystypilkillä, ja syöttinä hänellä on keinomato. –Mato on silikonia. Ihan samalla tavalla sillä nousee kalaa kuin oikealla madolla, Kinnari sanoo. Hyvällä tuurilla jään alta nousee syötävää. –Kyllä soppa tai pataruoka tehdään, jos järvestä nousee tarpeeksi ahvenia. Keväämmällä pilkillä voi saada hauen ja jopa lahnan. Totta puhuen saalis ei miehelle ole pääasia pilkkimisessä. –Ruokakalaa on tietysti kiva saada, mutta enimmäkseen tämä on terapeuttista toimintaa. Täällä saa olla ihan rauhassa ja tyhjentää päänsä kaikesta turhasta. Pilkillä saattaa kulua kokonainen päivä. –Ihmeesti siinä aika kuluu raittiissa ulkoilmassa. Pimeiden talvikuukausien jälkeen on hienoa viettää aikaa valoisalla järvenjäällä. Keväällä täällä saa hyvän pohjarusketuksen kesää varten. Valkiajärvi on hänen mukaansa nykyään puhdas ja kalaisa järvi. –Järvestä pyydettiin aikoinaan roskakalaa rysällä. Lisäksi järven pohjaa on puhdistettu imurilla. Kyllä eron huomaa entiseen verrattuna. Järvi on puhdas, ja kalakin on entistä paremman makuinen. Pilkkikisoille järvi on omiaan. –Täältä ei kisailijoiden tarvitse lähteä tyhjin käsin. Kisoissa nousee helposti toistasataa kiloa kalaa. Kinnari mittaa jään paksuuden kairallaan. Lukema on nelisenkymmentä senttiä. –Kyllä tämä hyvin kestäisi vaikka auton painon, mutta jään päällä on sen verran lunta, ettei täällä ole autoiltu. Hyvähän se on silti aina olla naskalit mukana, jos jotain sattuu, Kinnari toteaa. Katso video Kalervo Kinnarin pilkkiretkestä Kankaanpään Seudun nettisivulta osoitteesta www.kankaanpaanseutu.fi "Ruokakalaa on tietysti kiva saada, mutta enimmäkseen tämä on terapeuttista toimintaa. Täällä saa olla ihan rauhassa ja tyhjentää päänsä kaikesta turhasta.