Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit

Vuosi 1918 ja Suodenniemen kirkkoherran surma: Liioitellun kauhukuvauksen mukaan silmät puhkottiin ja pistimet lävistivät alastoman miehen

On 13. helmikuuta vuonna 1918. Suodenniemen viisikymppinen kirkkoherra Kaarlo Julius Kalpa on sairaskäynnillä, kun hänet vangitaan ja viedään Suodenniemen punakaartin esikuntaan. Punaiset ovat jo pari viikkoa hallinneet pitäjää ja silloin valkoisen henki on punakaartin päällikön ja esikunnan käsissä. Suodenniemen punakaartin päällikkönä toimii Väinö Koivisto , vasta vähän yli kaksikymppinen torpan poika. Koivisto on Vähä-Sävin talon torppa. Väinö on jo muutamaa päivää aiemmin ampunut valkoisia siviilejä kuoliaaksi ja hänen valinnoissaan purkautuvat henkilökohtainen kauna ja edellisvuoden maatalouslakkoihin liittyneet jännitteet, kirjoittaa historioitsija Juhani Piilonen Sastamalan historian 3:ssa osassa. Kirkkoherra Kalpa tuodaan ulos punakaartin esikunnasta. Pappia kuljetetaan kirkon lähistölle, jossa kirkkoherran ampuu Kalle Tuomisto, Mouhijärven punakaartin esikuntapäällikkö. Ilmeisesti Tuomisto vielä työntää Raamatun vainajan käteen, ruumista yritetään peitellä ja se jätetään lumihankeen. Perhe saa tiedon isän kohtalosta vasta muutaman päivän kuluttua. Suunnilleen tällaisia yksityiskohtia murhasta tiedetään. Kuitenkin sodan jälkeen vapaussotakirjallisuudessa esiintyi liioittelevia kauhukertomuksia kirkkoherra Kalpan murhasta. Esimerkiksi vuonna 1919 ilmestyneessä teoksessa Punainen terrori Suomessa talvella 1917–1918 on anonyymi kuvaus, miten Kalpan vaimo ja 19-vuotias Armi-tytär olisi pakotettu katsomaan murhaa, jonka jälkeen Kalpan silmät puhkottiin ja hänen alaston ruuminsa asetettiin seisomaan kahden kiväärin tukemana niin, että pistimet lävistivät rintakehän. Raamattu on mukana tässäkin: Kalpan kainaloon on tarinan mukaan laitettu Raamattu. Esimerkiksi Sastamalan historia -teoksessa ei mainita tarkemmin murhan tekotavasta. Vapaussotakirjallisuudessa punaisten kauhutekoja tosiaan liioiteltiin. Kaiken lisäksi heitä voitiin kutsua ryssänkätyreiksi, verihurtiksi, punikeiksi. Punalesket olivat kyvyttömiä hoitamaan lapsiaan. Samalla tavalla ennen sotaa työväenlehdissä porvareita demonisoitiin ja lehdet rakensivat vastakkaisuutta. Esimerkiksi lahtari-sanaa käytettiin jo yli kymmenen vuotta ennen sisällissotaa. Porvareita kutsuttiin riistäjiksi, laiskureiksi, rosvoiksi. Kuulostavatko tolkun ihmisiltä? Nykyään julkisuudesta ovat tuttuja termit vihapuhe ja valemedia. Martti Asikainen kirjoittaa verkkolehti Uuden Suomen Puheenvuoro-kirjoituksessaan, kuinka netin keskustelupalstoilla törmää lähes päivittäin retoriikkaan, jonka mukaan punaisten teurastaminen pitäisi saattaa päätökseen. Toiset puhuvat valkoisista oikeistolaisnatseista, lahtareista ja fasisteista, jotka kyykyttävät työläisiä. –Sodan vastakkaisilla puolilla olleiden ihmisten jälkeläiset eivät tunnu ymmärtävän, kuinka vakavalla asialla tässä pelleillään. Vihapuhe oli erittäin olennainen ilmiö Suomessa vuosina 1917-1918. Olivatko senaikaiset sanomalehdet, tai ainakin osa niistä,valemedioita? Nehän kärjistivät vastakkainasettelua ja objektiivisuus loisti poissaolollaan. Kaarlo Julius Kalpa 1867-1918. Suodenniemellä kappalaisena vuodesta 1905 lähtien, kirkkoherraksi vuonna 1916. Avioitui Olga Lindgrenin (1861–1949) kanssa vuonna 1892. Pariskunnan kolmesta pojasta tunnettuja ovat lääkintöneuvos Kaarlo Ilmari Kalpa (1893–1963) sekä sotilaspastori Eino Johannes Kalpa (1896–1972). Tytär Armi Johannan (1898–1990) aviomies oli presidentti Risto Rytin veli Eero Ryti (1899–1969). Vuonna 1918 Armi asui Suodenniemen pappilassa ja piti tapahtumista päiväkirjaa. Lähde: Wikipedia