Rajoitusten vuoksi menetetty sukupolvi - Puheenvuoro - Kankaanpään Seutu

Rajoitusten vuoksi menetetty sukupolvi

Epänormaali elämänvaihe riepottelee kaikkia 2000-luvulla syntyneitä. Parikymppiset nuoret aikuiset ja teini-ikäiset junioriurheilijat ovat joutuneet kärvistelemään epävarmuuden ja rajoitusten varjossa suhteettoman ison osan vähäisistä ikävuosistaan, kirjoittaa JP Mikola.

7.1. 15:45

Yli ja alle 20-vuotiaista nuorista urheilijoista on tulossa viheliäisen korona-ajan isoin maksajaryhmä. He maksavat tästä kaikesta ruumin- ja mielenterveydellään ja saavat palkkioksi sysimustat tulevaisuudennäkymät.

Urheilumenestykseltä viedään pohja ja muusta elämästä ikävaiheelle elintärkeät uudet sosiaaliset kontaktit. Opiskellaan etänä, vapaa-aika kärvistellään kotona.

Otan esimerkiksi 2003 syntyneet ja heidän B-juniorijoukkueidensa pelikaverit eli 2004 syntyneet ja nuoremmat. Koko maan yli vyöryvä ja alati paheneva koronatilanne on pilaamassa kolmannen peräkkäisen kauden ikäluokilta, joiden tulevaisuudenuskoa virus on muutenkin raadellut pahemmin kuin kukaan olisi toivonut.

On syntynyt nurinkurisia ja suorastaan tragikoomisia tilanteita.

Olen vuosien varrella toiminut valmentajana jääkiekossa, salibandyssa, jalkapallossa ja ringetessä, jossa parin vuoden tauon jälkeen palasin kaukaloon kevyttoppapuku päällä. Sain vetovastuun B-junioreista. Se on useimmissa nuorten naisten ja tyttöjen lajeissa vanhin juniori-ikäluokka, niin sanottu U19-ikäryhmä.

Viime kauden erikoisuus oli tällainen: Pelaajat vetivät aamuharjoitukset ohjatusti niin, että kokoontuivat jäähallin pukukoppiin seitsemän jälkeen, hikoilivat ohjatun jäätreenin suunnitellusti, siirtyivät sen jälkeen lukion oppitunneille ja koulupäivän jälkeen takaisin hallille.

Siinä vaiheessa tuli stoppi. Monen tunnin yhdessäolon jälkeen alettiin soveltaa uusia sääntöjä. Koska iltatreenit eivät olleet osa opintoja, päivän aiemmista keskinäisistä kontakteista tuli riski.

Osa pelaajista sai käyttää vain yläovea, toiset kulkivat alaovesta. Varusteiden pukeminen tapahtui eri pukukopeissa, ja jää oli jaettu niin, että eri ryhmien pelaajat eivät päässeet kymmentä metriä lähemmäs toisiaan.

Eri ikäluokkien ja harjoitusryhmien pelaajat saattoivat siis olla yhdessä aamuseitsemästä iltapäivä-neljään, istua vieretysten oppitunneilla ja ruokalassa, mutta sen jälkeen tehtiin uudet jaot.

Sellaiset tehtiin myös joulun välipäivinä. Nyt erottelevana tekijänä on syntymävuosi. B-junnujoukkueen nollakolmoset eivät saa treenata nuorempien kanssa – paitsi taas joululoman jälkeen aamujäillä. Siksi joukkueesta osa on treenannut ulkojäällä, osa sisällä – ja jokainen on miettinyt, mitä järkeä tässä enää on.

Tästä kaikesta on syntynyt hämmennystä, turhautumista ja myös havainto: Virus ei tunnista a) kuntarajoja, b) syntymävuotta tai c) sitä, onko jäähalli kaupungin vai osakeyhtiön omistama, eikä nykyään edes d) sitä, olenko minä puoli viideltä isä ja iltakuudelta valmentaja.

Tämän kaiken voi sanoa pyllistämättä terveysturvallisuudelle.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos