Sota koskettaa syvästi myös Kankaanpäässä – vain kaksi päivää ennen Venäjän hyökkäystä Vihteljärvellä asuva ukrainalainen pariskunta ei uskonut suuren sodan syttyvän

Vielä tiistaina Alona Pustomytenko ja Sasha Krot olivat toiveikkaita ja pelottomia, mutta torstaina painajaiset kävivät toteen. Pariskunnan sylissä yksivuotias Kaisa-tytär.

24.2. 14:51

Toimittajan uralle sattuu harvoin tilanteita, joissa valmista juttua ei julkaistakaan. Syyt ovat useimmiten painavat, jopa dramaattiset.

Tapasin tiistaina sympaattisen ukrainalaispariskunnan jutunteon merkeissä. Alona Pustomytenko ja Sasha Krot asuvat Kankaanpään Vihteljärvellä yhdessä yksivuotiaan Kaisa-tyttärensä kanssa. Pariskunta on elänyt ja työskennellyt Suomessa jo kahdeksan vuotta, joista viimeisimmät viisi Kankaanpäässä.

Juttutuokion tunnelma oli leppoisa, kotoisa ja rauhallinen. Sujuvasti suomea puhuvat Alona ja Sasha olivat toki seuranneet tarkoin synnyinmaansa tapahtumia ja sieltä kantautuvia uutisia, mutta vailla pelkoa. He olivat luottavaisia sen suhteen, että Ukrainassa ei syty isoa sotaa.

Alona ja Sasha olivat vain runsasta viikkoa aiemmin palanneet vierailulta alkuperäisiltä kotikonnuiltaan Umanista, joka on Porin kokoinen kaupunki Keski-Ukrainassa. Myöskään heidän siellä asuvat sukulaisensa ja ystävänsä eivät uskoneet Venäjän hyökkäävän täysimittaisesti koko Ukrainaan.

Toinen Kankaanpäähän kotiutunut ukrainalaisperhe kävi minun vierailuani edeltävänä maanantaina kyläilemässä Vihteljärvellä Alonan ja Sashan luona. Pariskunnat keskustelivat tietysti Ukrainan tilanteesta, mutta pelottomina ja toiveikkaina. Kaikki uskoivat, että suurelta kahakalta vältytään.

Torstaiaamuna kaikki muuttui. Pahimmat painajaiset kävivät toteen, kun Venäjä vyöryi Ukrainaan monelta ilmansuunnalta.

Alona ja Sasha ottivat minuun yhteyttä ja hyvin ymmärrettävästi halusivat, että juttua ei julkaistaisikaan. Alona kertoi, että heidän tunnelmansa olivat nyt hyvin jännittyneet, eikä ihme – onhan heillä suuri määrä sukulaisia ja ystäviä sodan polttopisteessä.

Alona, Sasha ja Kaisa antoivat hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle maalle mielessäni kasvot. Pariskunnalla on Ukrainan ja Suomen kaksoiskansalaisuus, mutta Ukraina on kuitenkin heidän rakas kotimaansa, johon heidän juurensa kurottavat ja jossa heidän läheisensä elävät edelleen.

Sodan syttyessä on suomalaistenkin helppo tuntea epätoivoa, ahdistusta ja pelkoa. Mahdollisuudet vaikuttaa hirvittäviin tapahtumiin ovat suurimmalla osalla meistä olemattomat. Voi vain kuvitella, miltä ukrainalaisista tuntuu – heistäkin, jotka asuvat itse turvallisessa kodissa yli tuhannen kilometrin päässä taistelutantereelta.

Haluan osoittaa syvimmän myötätuntoni Alonalle, Sashalle, Kaisalle ja kaikille ukrainalaisille. Toivokaamme yhdessä, että paremmat ajat koittavat.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos