Olen saanut huolestuneita, avuliaita ja vihaisia yhteydenottoja kankaanpääläisiltä taitokeskuksen loppumisen myötä. Vaikka kyseessä ovat taloudelliset syyt, se ei kaikille riitä vastaukseksi. Kiitos palautteista! Pettynyt tunne ei tästä helpota, mutta taustatieto auttanee ymmärtämään tilannetta paremmin. Tässä suurimmat syyt päätökseen.
Vastaava neuvojamme Anja Rosenberg jää ansaitulle eläkkeelle. Sitä toki on vaikea uskoa ja jotkut ovat olleet siinä luulossa, että hän jää vaille työpaikkaa. Anjan ansiosta taitokeskus on toiminut hienosti haastavassa ympäristössä. Taitokeskuksen asiakkaat ovat eläköitymisen tienneet jo kauan.
Rahoitus on järjestötoiminnassa aina raskain asia. Toiminta voi olla vaikka kuinka hienoa, mutta maksajaa ei oikein löydy. Asiakkailta perittävien palvelumaksujen tasossakin on kipurajansa. Yhdistys saa harkinnanvaraista yleisvaltionapua muiden Suomen taitoyhdistysten tavoin. Summa on pysynyt melko samana 2000-luvun. Sen suuruus ja jakoperiaatteet ovat kuitenkin aina hieman epävarmat. Valtionapu on vuosittain noin 12–15 % kokonaistuotoistamme. Kuntien avustus yhteensä oli viime vuonna noin 8 % tuotoistamme. Lopun keräämme palvelumaksuilla ja materiaalimyynnillä.
Kun taitokeskuksia (entisiä neuvonta-asemia) perustettiin 60-luvulta lähtien, kunnilta edellytettiin avokätistä vastaantuloa. Vapaat toimitilat ja avustus. Yhdistys huolehtisi henkilöstön palkkakustannuksista ja työväline- sekä materiaalivarastoista. Aika oli toinen ja silloin kudonta näytteli pääosaa. Alan oppilaitoksista valmistui neuvojia ja opettajia, joilla oli heti perusasiat hallussa työhön tullessaan. Kankaanpäässä avustus loppui jo viime vuosituhannen puolella ja nykyään maksamme toimitiloista pientä vuokraa.
Nykyään Kankaanpään taitokeskuksessa kurssitoiminta tuottaa noin 50 % tuloista. Kudonta tuottaa reilut 20 %, mutta työllistää huomattavasti ja tarvitsee runsaasti tilaa. Käsityökoulu ja materiaalimyynti tuottavat kumpikin noin 10 %. Näiden tuottojen yhdessä avustusten kanssa pitää kattaa myös kulut. Henkilöstöltä vaaditaan monipuolista osaamista, että palvelut varmasti ovat vilkkaassa käytössä ja toiminta kannattavaa.
Viime syksynä neuvottelimme kaupungin edustajien kanssa taitokeskuksen tulevaisuudesta. Tiesimme että Anja Rosenbergin jäädessä eläkkeelle taitokeskuksen toiminta on vaakalaudalla. Meitä kannustettiin tekemään esitys kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnalle, ja niin teimmekin. Päätavoitteenamme oli 10 000 euron avustus seuraaville kahdelle vuodelle. Perusteluna oli, että voisimme rekrytoida uuden työntekijän Anja Rosenbergin pariksi oppimaan ja perehtymään jo vuoden vaihteessa.
Olemme kipeän tietoisia siitä, että kudonnan ja yleensä käsityön koulutuksen saaneita ammattilaisia on nykyään erittäin haastavaa löytää taitokeskuksiin. Alan koulutusta on ajettu alas jo parikymmentä vuotta eikä nykyinen koulutus valmista enää työhömme kuten ennen. Avustuksen turvin uusi työntekijä saisi myös rakentaa toimintaa vakaalle pohjalle. Kokemuksesta tiedämme, että tutun työntekijän väistyessä, asiakaskuntakin väistyy ja tulot romahtavat. Luottamus pitää rakentaa uudelleen. Yhdistys on kuitenkin sitoutunut työntekijään myös vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Avustusanomus oli tästä näkökulmasta hyvin perusteltu ja tavoitteiltaan positiivinen ja tulevaisuuteen suuntaava.
Koska kurssitoiminta on taitokeskuksen talouden peruspilari, halusimme myös varmistaa, että rekrytoitavalle työntekijälle olisi todellakin tuottavaa työtä tiedossa. Taitokeskuksen kurssitoiminta on ollut hankalassa kilpailutilanteessa, koska Petäjä-opisto tarjoaa samantyyppisiä kursseja. Heillä valtion ja kunnan rahoitus mahdollistaa huomattavasti huokeammat kurssihinnat. Meillä valtionapu näyttelee hyvin pientä osaa ja kunnan avustusta ei ole. Lisäksi kilpailemme samoista asiakkaista samoilla kurssiaiheilla. Pyrimme yhteistyöhön, jossa myisimme koulutuksen kansalaisopistolle, ja se määrittelisi kurssimaksun. Opetuksen laadusta ei tingittäisi. Kaikki hyötyisivät – myös asiakkaat.
Lopputulos oli, että kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta päätti 9.11.2022 olla avustamatta toimintaamme. Tästä uutisoitiin myös Kankaanpään Seudussa. Petäjä-opiston vastaus oli saman suuntainen. Heillä on kattava opettajaverkosto eikä yhteistyötarjouksemme saanut tulta. Viime vuosina esim. islantilaisneulekurssit ovat peruuntuneet juuri tämän hankalan kilpailutilanteen vuoksi. Ja kyllä, olemme neuvotelleet asioista aiemminkin.
Taitokeskus on todellakin selvinnyt Kankaanpäässä sitoutuneen työntekijän ansiosta. Vaikka kaikki kurssit eivät olekaan toteutuneet, ovat kuitenkin ne, joissa Anjan osaaminen on ollut kurssilaisille ykkösprioriteetti: tieto, taito ja nopeus. Tätä asiakkaat ovat arvostaneet, vaikka kurssin hinta onkin ollut kilpailijaa korkeampi. Taitokeskus jatkaa komeasti maaliskuun loppuun asti.
Toivottavasti Kankaanpäästä löytyy taho, joka jatkaisi kudonnan perinnettä. Taito Satakunta on valmis tukemaan toimeliaisuutta. Kangaspuut etsivät uutta kotia.
Hanna-Leena Rossi
toiminnanjohtaja
Taito Satakunta ry