Jos ei politiikassa muuten päästä verisesti vänkäämään, niin nyt siihen on otolliset ajat käsillä. Eduskuntavaalit nimittäin käynnistävät kevättä mukavasti. Ollaan lakkoiltu tukevasti ja kun ihan kaikkea inflaation vaikutusta ei ole saatu työnantajien kukkaroista nyhdettyä, niin kiukkuakin on sopivasti.
Pitkä talvi takana ja Siikaistenkin perämetsillä jätetään pikkuhiljaa pitkäpunttuset pois vaatekerrasta. Linnut laulaa ja aurinko sulattaa lumen pois koiran jätösten päältä. On sillä tavalla mukava pöhinä tämän kaiken uudesti syntymisen ja lämmön äärellä.
Vaalikoneita voi ensin täytellä ja miettiä, olisiko parempi tulla hirtetyksi vai ammutuksi. Kun kaikkiin erikoisesti aseteltuihin kysymyksiin on saanut vastattua, niin johan sieltä löytyy itselle sopivat ehdokkaat. Tai näin ainakin luulisi, koska vielä eivät ole kaikki painotukset avautuneet. Voihan sieltä toki ruksia kaikkiin sen en osaa sanoa -vastauksenkin, sillä niin ainakin minä löysin 85-prosenttisesti yhtä mieltä olevan ehdokkaan, joka ei siis varsinaisesti ole mitään mieltä.
No, seuraavaksi kannattaa poistaa postilaatikosta ei mainoksia - kyltti, jotta pääsee arvioimaan kunkin ehdokkaan henkilökohtaiset lippulappuset. Tämän konnagallerian informatiivinen anti saattaa jäädä laihaksi, mutta paljon sieltä löytyy sellaista josta voi pahoittaa mielensä, tai vaimolle todeta: “se on just näin!”.
””Työmaalla ja lähipiirissä kannattaa haukkua kaikki väärin äänestävät ja unohtaa tyystin se, että niiden kanssa pitäisi jotenkin tulla toimeen koko vaalikausi.
No niin, sitten torille. Makkaraa syömään ja soittamaan poskea. Rohkeimmat painaa sinne, keiden kanssa sattuu eniten eri mieltä olemaan. Siellä on hienoa pamauttaa julki koko hallituspolitiikan talven aikana mielenpäälle jättämät epäkohdat. Voi tietysti opposition puolellekin suunnistaa ja kertoa miten ottaa kupoliin se ainainen narina, vaikka kuinka on hienosti asiat. On myös mahdollista, että pistää vaan makkarat nassuun, syö tarjotut karamellit, kuuntelee jargonit ja nakkaa lähtiessään kouraan tungetut flaijerit lähimpään roskakoriin.
Kaiken kaikkiaan hyvinkin paljon toisistaan poikkeavaa näkemystä ja tietoa on saatavilla roppakaupalla. Sinulle hymyillään nätisti ja kaikki ovat tosi kiinnostuneita juuri sinun ongelmistasi. Ruuhkautumista saattaa välillä ilmetä, kun joku varaa sen ehdokkaan ärsyttävän pitkäksi aikaa omiin vähäpätöisiin ongelmiinsa vedoten. Jos siellä on joku puolueen kellokas paikalla, niin käytä kyynärpäitä, yleensä väistetään.
Hienoa aikaa. Työmaalla ja lähipiirissä kannattaa haukkua kaikki väärin äänestävät ja unohtaa tyystin se, että niiden kanssa pitäisi jotenkin tulla toimeen koko vaalikausi.
Onhan se nyt kuitenkin selvää, että meidän jollain ilveellä täytyy saada äänestysprosenttia ylös. Miten se onnistuisi ilman kunnon vastakkainasettelua?