Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Verotiedot

Väinä kolumnoi: Älä puutu meidän lapsen tekemisiin

Ajoin Keskuskatua pitkin. Edellä ajoi kuorma-auto. Tien reunan kevytväylällä pari pientä koululaista, ehkä ekaluokkalaisia. Toinen heistä heitti maasta löytämiään roskia auton kylkeen. Vaikka en tuolla hetkellä töissä ollutkaan, opettajan rooli nousi esiin. Käänsin äkkiä autoni tien reunaan, pomppasin ulos ja tukevalla äänellä kajautin lapsille: "Mitä te oikein teitte?" Toinen lapsista tuli lähemmäksi, kertoi heittäneensä roskia ja pyysi anteeksi. Totesin, ettei asiaa minulta tarvitse anteeksi pyytää mutta että liikkuvia autoja päin ei koskaan saa heittää mitään, koska se on vaarallista. Puoli minuuttia sen jälkeen, kun olin lähtenyt eteenpäin, mieleeni nousi, saanko lukea puuttumisestani lähipäivinä lehdestä: "Aikuinen raivosi pienille lapsille turhanpäiväisestä asiasta." Lapset toimivat tässä tilanteessa minua kohtaan täysin asiallisesti, eikä mitään jälkikaikuja ole kantautunut korviini. Ajatukseni mahdollisista seurauksista kuitenkin kuvaa jotenkin tämän päivän maailmaa. Mennäänpä muutama vuosikymmen taaksepäin. Jos aikuinen puuttui kaupungilla lapsen käytökseen, siitä tuskin kotona kerrottiin. Olisi saatu selkään. "Vieraat joutuvat puuttumaan meidän lasten toimintaan. Häpäiset koko perheen ja puoli sukua!" Olisi istuttu kotona muutama päivä ja mietitty, miten julkisilla paikoilla käyttäydytään. Lapset ovat lapsia, nuoret ovat nuoria. Lapsuuteen kuuluu osaamattomuus, nuoruuteen puolestaan rajoittunut harkintakyky. Kummassakin tapauksessa kuka tahansa aikuinen voi puuttua asioiden kulkuun, kun käytös menee asiattomaksi tai jopa vaaralliseksi. Tämän kuvion vesittävät ne vanhemmat, jotka kokevat lapsensa käytöksen ohjaamisen yksinoikeudekseen, ilman että olisivat siinä onnistuneet. Eikä kukaan onnistu. Ei kukaan pysty hallitsemaan jälkikasvunsa kaikkea käytöstä kaikissa tilanteissa, joissa ei ole paikalla. Silloin on hyväksyttävä se, että joku muu puuttuu. Aikuisen kunnioitus on joiltakin nykynuorilta hukassa. Se on hukassa siksi, että nuorta ei ole opetettu kunnioittamaan aikuista. Kunnioittaminen ei tarkoita nöyristelyä ja kaiken hyväksymistä. Aikuinenkin voi toimia epäasiallisesti, eikä sitä pidä sallia. Asiallinen puuttuminen asiattomaan toimintaan sen sijaan on sallittua ja jopa toivottavaa. Koko kylä kasvattaa. " Lapsuuteen kuuluu osaamattomuus, nuoruuteen rajoittunut harkintakyky.