”Olen saanut suuni auki ja vietyä asioita eteenpäin niin, että Satakunnan asiat ovat näkyneet vaaliohjelmassa. On tullut tunne, että olen pystynyt vaikuttamaan politiikkaan.”
Kokoomuksen kankaanpääläinen eduskuntavaaliehdokas Mikko Korpela, 46, linjaa selkeällä lailla oman motiivinsa politiikassa mukana olemiselle.
”En osaa olla kauhean vallanhimoinen, mutta haluaisin, että asiat menisivät eteenpäin.”
Korpela lähti mukaan politiikkaan jo ”nolkytluvulla”. Omien sanojensa mukaan hän marssi ovesta sisään ja kertoi asettuvansa ehdolle vuoden 2008 kuntavaaleissa.
Kaksi kautta hän oli varavaltuutettuna, sitten varsinaisena kaupunginvaltuuston jäsenenä ja välillä myös kaupunginhallituksen pöydän ääressä, kunnes jättäytyi viime vaaleissa vapaaehtoisesti sivuun suivaannuttuaan tapaan, jolla vaalipäivää siirrettiin koronan aikana.
Vaikka Korpela oli alun perin ajatellut olla mukana, hän on sinut päätöksensä kanssa.
”Kuntapolitiikassa on se, että hyvin pieneen osaan pystyy vaikuttamaan. Asiat on niin pitkälle säädelty, että päättäjille ei jää paljon liikkumavaraa”, Korpela sanoo.
Pohjois-Satakunnassa kokoomuksen kannatus on alhaisempi kuin koko vaalipiirissä tai valtakunnallisesti. Puolue sai Satakunnassa kevään 2019 eduskuntavaaleissa 14,1 prosentin kannatuksen
Korpela on ennenkin todennut, että alueellista aukkoa ei saisi syntyä. Piiritasolta löytynyt näköalapaikka on tuntunut tärkeältä.
Jo vuoden 2019 eduskuntavaalien ehdokkuus avasi monia ovia. Puoluehallituksen varajäsenenä, piirihallituksessa ja aiemmin myös sen työvaliokunnassa Korpela on päässyt näkemään, miten asioita edistetään.
”Nyt kun en ole enää työvaliokunnassa, huomasin just, että olen aika lailla tietokatkoksessa. Ennen olin ajan hermolla koko ajan”, Korpela vertaa ja hymähtää perään.
”Ja hyvähän se on, että saadaan vaihtuvuutta, eivätkä samat jampat ole aina mukana. Korvaamattomia miehiä on hautuumaat täynnä.”
Värikkäitä vertauksia käyttävää Korpelaa ei voi moittia taunotasalakiksi.
”Kun moni vetoaa siihen, että Satakuntaan tarvitaan Nato-tukikohta. Ei siinäkään voi nojata niin sanotusti yhteen puuhun. Mitä sitten, jos se kaatuu?”
Korpela tunnustautuu kumipyöräliikenteen kannattajaksi. Poikittaisradan remontti eli Pori–Parkano-ratahankkeesta hän esittää kysymyksen:
”Mitä sellaista siinä sitten kulkee, että se hyödyttäisi Pohjois-Satakuntaa tai Kankaanpäätä? Ei rataa vain junan tähden täydy tehdä.”
Kenties hieman yllättäen Korpelalla on radikaali ehdotus, jossa kehitysyhteistyöhön pitäisi budjetoida lisää rahaa.
”Moni puhuu 300–400 miljoonan euron säästöistä, mutta kehitysyhteistyön rahoitusta pitäisi nostaa jopa miljardilla.”
”Suomen pitäisi ottaa sellainen rooli, jossa kotimaisuusaste pidettäisiin ainakin 75 prosentissa. Pystyisimme viemään osaamista ja rakentamaan perusinfraa. Kun saataisiin pää auki, työpaikkoja, hyvinvointia ja verotuloja tulisi Suomeen, esimerkiksi elintarvikealalle ja metalliteollisuuteen”, Korpela sanoo.
Mikko Korpela kokee saaneensa piiritasolta paljon hyvää omalle poliittiselle uralleen - ja toisaalta myös tuotua Pohjois-Satakunnan kannalta tärkeitä asioita kokoomuksen asialistalle.
Kokoomus haluaa hillitä sosiaali- ja terveydenhuollon menojen kasvua miljardilla eurolla seuraavan neljän vuoden aikana. Korpelan mukaan ratkaisuja ei voi puristaa yhteen muotiin.
”Ei voi olla niin, että kaikkialla toimitaan samalla lailla. Erityisen tärkeää on, että yksityinen palvelutuotanto kulkee julkisen rinnalla”, Korpela korostaa.
Tavoite menojen kasvun hillitsemiselle on nopeampi, kuin mitä nykyinen hallitus ja valtiovarainministeriö ovat esittäneet. Kokoomus perustaa laskelmansa lähtökohtaan, jossa nykyiset noin 23 miljardin sote-menot kasvaisivat miljardilla eurolla vuodessa.
”Soten piti tuoda kahden miljardin säästöt vuodessa, mutta nyt lisäkustannuksia onkin tulossa miljardi per vuosi. Siinä ollaan kolme miljardia metsässä”, Korpela kummastelee.
Aluevaltuuston varajäsen huomauttaa, että tarkat arviot uudistuksen onnistumisesta saadaan vasta joskus ensi 2030-luvulla.
”Siihen menee kymmenen vuotta ennen kuin pystymme arvioimaan tuloksia. Siksi nyt pitäisi olla tarkkana, vanhaa ei sitten enää oikein saa muutettua. Kun luodaan uutta, raamit on helppo tehdä.”
Korpela myötäilee kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon näkemystä, jossa avainsana on vertailukelpoisuus. Jos vertaaminen onnistuu, on mahdollista nähdä, missä asioita tehdään kalliimmin ja missä edullisemmin.
”Silloin voidaan tuoda parhaimmat käytännöt sinne, missä asioita on tehty kalliimmalla”, Orpo totesi muutama päivä sitten Helsingin Sanomissa.
Kokoomuksen mallissa keskeinen keino olisi lakimuutos, joka pakottaisi hyvinvointialueet laskemaan, kuinka paljon niiden eri palveluiden tuottaminen maksaa, ja avaamaan nämä laskelmat julkisiksi.
”Juuri siinä se yksityinen toimisi mittarina, jotta julkiselle työlle saataisiin arvioitua euromääräiset hinnat”, Korpela säestää.
Tilatarve- ja palveluharkinta pitäisi Korpelan mukaan tehdä ajatuksella.
”Jos ajatellaan maalaisjärkisesti, niin mikä olisi vaihtoehto, kun vaikkapa Karviassa loppuisi yksityisen palveluntuottajan palvelu, jonka kesto on ollut 35–40 minuuttia. Jos tällainen ihminen hoidettaisiin jossakin muualla, esimerkiksi Porissa, niin siitä tulisi äkkiä 2+2 tunnin taksikyyti siihen päälle. Eihän sellaisessa ole mitään järkeä ympäristönkään vinkkelistä, jos ne ympäristöasiat nyt oikeasti ketään edes kiinnostavat”, Korpela puhisee.
””Jotenkin tuntuu, että on ikään kuin odoteltu vastustajan virhettä, eikä ole itse hyökätty.”
Köyliöstä kotoisin oleva Orpo saa Korpelalta periaatteessa kehut, mutta ei täysin.
”Vähän kärkkäämmin oltaisiin voitu hallitusta haastaa niissä asioissa, joista puoluekokous on lausunut kantansa. Näitä ovat esimerkiksi turve ja metsien käyttö.”
”Jotenkin tuntuu, että on ikään kuin odoteltu vastustajan virhettä, eikä ole itse hyökätty. On odotettu, että jos vastustaja pudottaa pallon, niin otetaan se sitten, mutta emme ole napanneet sitä käsistä”, Korpela puntaroi.
Korpelan mukaan puoluejohdon linja on sinänsä oikea, mutta kovin kiltti.
”Raskas hommahan se on. Sen perusteella, kun olemme olleet samoissa tilaisuuksissa, niin kyllä mä näkisin, että olemme hyvin samoilla linjoilla, mutta aika pitkään hän on jo ollut puheenjohtajana. Olen vähän ihmetellyt, ettei ole löytynyt haastajaa. Aina pitäisi haastaa.”
Satakunnassa asetelma on erilainen kuin valtakunnallisesti. Kahdeksan kansanedustajan vaalipiiri ei ole ”Suomi pienoiskoossa”.
”Vihreistä näkee sen, että kannatuspiikit tulevat isoista kasvukeskuksista. Keskustalaisiin luotan sen verran, että kyllä ne 15 prosentin kannatuksen saavat –ja tämän voi laittaa ihan lehteenkin.”
Kun puhe etenee kokoomuksen kahden paikan tavoitteeseen, Korpelaa alkaa hymyilyttää.
”Pitäisikö nyt sittenkin olla toivomassa, että kepulaiset eivät äänestäisi?”
”Ei tietenkään, kyllähän tässä pitää tähdätä korkealle. Se on selvä motto, että mitään ei saavuta, jos ei tavoittele. Kaksi paikkaa ei ole mitään haihattelua. Matias Marttinen on nuori osaava kaveri ja ihan huipputyyppi. Ja kyllä meillä on Sampsan (Kataja) valitettavan poisjäänninkin jälkeen paljon hyviä miehiä ja naisia ehdolla.”
Kuka?
Mikko Korpela
Yrittäjä, 46-vuotias syntyperäinen kankaanpääläinen
Kokoomuksen kansanedustajaehdokas
Kokoomuksen piirihallituksen jäsen
Hyvinvointialueen turvallisuus ja varautuminen -lautakunnan jäsen
Kankaanpään kuntapolitiikassa vuoden 2008 kuntavaaleista viime valtuustokauteen asti, ensi vara-, myöhemmin varsinaisena valtuutettuna
Perhe: Poikamies
Harrastukset: moottoriurheilun asiantuntija ja harrastaja, karavaanari, moottoripyöräilijä, mökkeiljä ja harrastaa myös vähän liikuntaa.
Slogan: ”Hyvistä talkoista vaikka vähän maksaakin”.