Kolumni: Ennen ei ollut kaikki paremmin

Veera Korhonen
Kolumni: Ennen ei ollut kaikki paremmin
Jarkko Ambrusin

Presidentti Mauno Koiviston kuolema viime viikon lopulla oli uutinen, joka kosketti. Koivisto on ollut elämäni ensimmäinen presidentti, vaikka syntyessäni Urho Kekkonen vielä paperilla virkaa hoitikin. Valta oli kuitenkin jo vaihtunut.

Koiviston muistaminen on osoittanut, että häntä arvostetaan edelleen laajasti. Hän vei Suomea parlamentarismin suuntaan. Samalla hän osasi olla presidentille sopivalla tavalla kansanomainen.

Vuoden 1982 presidentinvaaleja pidetään yleisesti Suomessa ensimmäisinä moderneina vaaleina, jossa kansaa kosiskeltiin aivan uusin tavoin television ja massatapahtumien voimin. Manu-ilmiö sai tästä tulta alleen.

Koivisto oli murrosajan presidentti, joka johdatti suomalaiset uudelle polulle kylmän sodan maailmasta kohti Eurooppaa. Ei hän varovaisena miehenä sitä tietoisesti tehnyt. Maailma vain muuttui ympärillä sitä vauhtia, että jotain piti tehdä.

Suuri johtaja osaa analysoida tilanteen, tehdä tarvittaessa korjausliikkeet ja vetää uutta linjaa. Koivisto sen osasi.

Maailma on muuttunut Koiviston jälkeisenä aikana entistä huimempaa vauhtia. Vauhti on sen verran kovaa, että monilla on vaikeuksia pysyä mukana. Samalla arvot ja ajatukset ovat pirstaloituneet. Enää ei ole olemassa yhtä totuutta – Suomessakaan.

Moniarvoisuus ei ole kaikille helppo pala nieltäväksi. Yhden totuuden häviäminen luo monille turvattomuuden tunnetta. Turvaa haetaan tutusta, eli yleensä perinteestä. Tämä johtaa helposti ennen oli kaikki paremmin -ajatteluun, jossa muutos on uhka.

100 vuotta juhlivaa Suomea ei ole rakennettu peruutuspeiliin katsomalla. Sotien jälkeinen jälleenrakennus ja vaurastuminen perustuivat nimenomaan sille, että haluttiin jotain nykyistä parempaa.

Tämä ihme nosti Suomen maailman vauraimpien maiden joukkoon. Sen ihmeen voimin on luotu hyvinvointiyhteiskuntamme, joka monista ongelmista huolimatta toimii edelleen.

Mauno Koivisto oli hyvä mannekiini pyöreitä täyttävälle maallemme. Työläisperheestä tohtoriksi, Suomen pankin johtajaksi, pääministeriksi ja presidentiksi noussut turkulainen osoitti, miten pienestä voi ponnistaa aivan huipulle omista arvoista liikoja periksi antamatta.

Harvassa maassa samanlainen kaari onnistuisi.

Olkaamme siitä ylpeitä.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Etusivullamme juuri nyt: