Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit

Susi liikkuu ilman ihmisen apujakin – saimme vastauksia susia koskeviin väitteisiin ja kysymyksiin

Satakunnan Kansa keräsi lukijoilta väitteitä ja kysymyksiä susiin liittyen. Keräsimme niistä eniten esitetyt. Haimme kysymyksiin vastauksia ja esitimme ne myös Luonnonvarakeskuksen erityisasiantuntijalle Ilpo Kojolalle . Millainen susikanta olisi sopiva Suomeen? Uusimman susikanta-arvion mukaan Suomessa oli maaliskuun 2017 alussa 150–180 sutta. Susikanta on vahvin Lounais-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa. – Susikannan riittävyys on määritelty sopivaksi, kun olemassa on 25 lisääntymiseen kykenevää susiparia, Kojoa sanoo. Mitä uusille pennuille tapahtuu? Miksi ne eivät nosta alueen susimäärä kanta-arviossa? Susinaaras synnyttää tavallisimmin kolmesta kuuteen pentua, mutta voi saada yli kymmenenkin poikasta. – Nämä eivät kuitenkaan juuri lisää tietyn alueen susikantaa, sillä pennut eroavat laumastaan noin vuoden jälkeen. Osa susista saattaa olla lauman mukana kaksikin vuotta, mutta eroamisen jälkeen nuoret sudet lähtevät etsimään omaa aluettaan. Ovatko ihmiset aikanaan siirtäneet susia paikasta toiseen? Eivät. Laumastaan lähtevä nuori susi pystyy itsekin kulkemaan helposti satojen kilometrien matkan. – Suomessa pannoitettu susi on edennyt varmistetusti lähes 500 kilometrin päähän alkuperäisestä asuinalueestaan. Ja Pohjois-Suomessa on tavattu susipariskunta, joka on lähtenyt alun perin matkaan Etelä-Norjasta. Kauanko sudet ovat samalla alueella ja vaihtavatko ne paikkaa? Omille teilleen lähtevät nuoret sudet poistuvat yleensä muualle, mutta laumat eivät kovin herkästi vaihda aluetta toiseen. – Poikkeustapauksia voi olla esimerkiksi sellainen, jos jompikumpi lauman alfasusista kuolee. Silloin lauma voi hajaantua ja sudet voivat lähteä pois alueelta etsimään uusia reviireitä. Tällaista on tapahtunut, mutta se on harvinaista. Ovatko sudet edelleen arkoja eläimiä? Miksi ne tulevat ihmisten asuinympäristöihin? Susi on hanakka etsimään ruokaa. Silloin se saattaa tulla myös lähelle asutusta. – Susi ei ole eläimenä minkäänlainen poikkeus, jos verrataan vaikka kettuun tai jäniksiin. Sudelle on käynyt Suomessa samalla tavalla kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa. Susi tottuu ihmisen luomaan äänimaailmaan, eikä siksi karta niin paljon asuttujakaan alueita. Lisäksi esimerkiksi hiljaiset kylätiet ovat sudelle hyvä kulkureitti. Toki sitä houkuttelevat myös esimerkiksi tuotantoeläinten hajumaailma. Mikä vaikutus susien esiintymiseen on runsaalla peurakannalla? Kotimaan peurakanta on kasvanut tasaisesti ja varsin paljon peuroja on erityisesti Etelä- ja Länsi-Suomessa. Peura on yksi suden keskeisimpiä saaliseläimiä. – Sillä on varmasti vaikutusta. Peura on sopivan kokoisena eläimenä sudelle merkittävää ravintoa. Totta kai sudet asettuvat muiden eläinten tavoin mielellään pysyvästikin sellaiselle alueelle, jossa ravintoa on tarjolla. Kuinka suuri osuus ilmoitetuista jäljistä on lopullisessa analyysissa muiden kuin susien? Susien jäljistä tulee paljon havaintoja vuosittain. Osaa jäljistä on mahdoton yksilöidä. – Niillä alueilla, jossa susi on elellyt jo jonkin aikaa, osaavat petoyhdyshenkilöt erottaa jälkiä oikein. Silloin tunnistukset eivät yleensä sekoitu ilveksen jälkiin, vaikka esimerkiksi pehmeässä lumessa niiden jäljet sekoittuvat helposti. Lähteet: Luonnonvarakeskus, Suurpedot.fi